Majoituksesta

Marjojen sadot vaihtelevat hyvin suuresti vuodesta toiseen. Joinain vuosina esimerkiksi Pohjoiskarjalassa marjanpoiminnalla voi pärjätä ja Lapissa taas ei ja päinvastoin. Hyvin monena vuonna Suomessa marjat ovatkin olleet eri paikoissa, kuin poimijat. Tämä on ollut useana vuonna syy poimijoiden heikkoihin ansioihin. Oikea majoitteen sijainti onkin hyvin merkittävä tekijä, että poimijat saataisiin ansaitsemaan parhaalla mahdollisella tavalla.

Kutsuvan yrityksen tulee pystyä järjestämään poimijoille lyhytaikainen majoittuminen sellaiselta alueelta, josta poimija pystyy keräämään noin sadan euron edestä marjoja päivässä ja niin että majoituksesta häneltä peritään korkeintaan 5-7€ vuorokaudelta. Kutsuvan yrityksen täytyy pystyä myös huolehtimaan majoituksen yhteyteen marjojen vastaanotto, ruokailut, sekä poimijoiden ajoneuvohuolto. Sellaista tilannetta ei saa päästä syntymään, että jokin näistä asioista ei toimisi.

Keväällä ei voi vielä tietää, mistä päin Suomea marjat voi kerätä. Sen näkee vasta muutamaa päivää ennen poiminnan aloittamista. Luonnossa kun voi moni asia mennä marjan kannsa pieleen ja vieläpä aivan viime hetkillä ennen poimintaa. Siksi majoituksen järjestäminen poimijoille ei ole helppoa. Voi käydä esimerkiksi niin, että lakan pölytys epäonistuu täysin jollekin alueelle tai jopa niin, että viimeisenä yönä juuri ennen poimintaa käy pakkanen, joka pilaa marjan. Liika kuivuus tai liika kosteus voi olla myös ongelma marjan laadulle. Tällöin poimija saattaa päästä juuri ja juuri omilleen keräämällä vain osan kautta mustikkaa ja puolukkaa tällä alueella, jonne majoitus on hänelle järjestetty. Tämä on hyvin tavallinen tilanne. Ei mitenkään poikkeuksellista. Päinvastoin. Harvemmin kaikista kolmesta marjasta on hyvä sato samalla alueella. Marjastajat nämä asiat kyllä hyvin tietävät, mutteivät suinkaan kaikki Suomalaiset. Juuri ne suomalaiset, joilla on näistä asioista vahvat mielipiteet ja suuri suu.

Lakka kypsyy normaalisti lapissa puolessa välissä heinäkuuta, eli samaan aikaan kun mustikka kypsyy etelässä. Thai-poimijat saapuvat tällöin Suomeen. Mikäli poimija missaa lakan ja ei pääse etelään keräämään mustikkaa, niin poiminta-aika jää hänellä alle kahteen kuukauteen. Varsinainnen tili jää siten tekemättä, koska Thaimaan pään kulut ovat joka tapauksessa hänelle samat, oli Suomessa sitten 60 tai 90 päivää. Tämä on tapahtunut jo useana vuonna isoimmalle osaa poimijoista. Tällöin on lähdetty kotiin käytännössä ilman kotiinviemisiä. Vielä kun mustikasta tai puolukasta on jommasta kummasta heikko sato, niin poimijan matkaan on kulunut helposti enemmän rahaa kuin mitä myydyistä marjoista on poimija saanut.

Useimmat yritykset kuljettavat poimijat ensin lappiin mahdollisesti vain todetakseen, että täältä ei voi aloittaa poimintaa, kuin vasta elokuun puolella. Poimija siirretään tällöin mahdollisesti lapista etelään mikäli majoitusta saadaan järjestettyä ja taas myöhemmin takaisin lappiin. Poimija laitetaan vielä maksamaan nämä siirtymiset. Etelässä majoittumisesta peritään poimijalta vielä korkeampaa hintaa kuin mistä alunperin poimijalle ilmoitettiin. Nyt tänä vuonna kaikki yritykset eivät onnistuneet majoittamaan poimijoitaan heti alusta asti sellaisiin paikkoihin joista poiminnan olisi voinut aloittaa hyvissä ajoin. Monet poimijat joutuivat odottamaan poimintaurakan alkua turhan kauan pohjoisessa, tai alkukaudesta lähes tyhjää hakien saaden esimerkiksi vain 2 kiloa lakkaa päivässä.

Suurlähetystöstä annettujen ohjeiden mukaan poimijaa ei saa majoittaa siten kuten esimerkiksi Suomen armeija tekee varusmiehille, tai miten suomalainen marjastaja tekee, siis telttaan. Majoituksen suhteen on olemassa tiukat kriteerit. Majoituksen täytyy täyttää  paloturvallisuuskriteerit. Huoneilmaltaan sen on oltava terve ja hyväksytty majoituskäyttöön. Sen täytyy olla varustettu muun muassa riittävillä määrillä suihkuja ja WC-tiloja. On selvää, että sellaisina vuosina kun marjat löytyvät vain harvoilta alueilta, ei kaikille poimijoille ole tarjolla kohtuuhintaista kiinteää majoitustilaa riittävän läheltä näitä alueita.

Halvin tapa järjestää poimijoille majoitus on ostaa käytöstä poistettu kansakoulu lapista ja tehdä siihen palotarkastajan vaatimat muutostyöt, jotta sitä voitaisiin käyttää poimijoiden majoittamiseen. Tällaisia kouluja on myyty lapista useita noin kymmenellä tuhannella eurolla. Muutostyöt maksavat toisen kymppitonnin lisää. Tämä olisikin hyvä tapa toimia, jos joka vuosi tämän koulun ympäristöstä riittäisi poimittavaa noin kahdeksi ja puoleksi kuukaudeksi. Tämä on kutsujayritysten eniten käyttämä tapa. Jotkut yritykset eivät varaa poimijoilleen kuin ainoastaan näitä kouluja ja luottavat onneen, että sato onnistuisi tälle alueelle. Kunnollista varasuunnitelmaa huonon sadon varalle ei välttämättä ole jollain kutsujayrityksillä lainkaan. Joka vuosi marjasato vaan ei ole niin hyvä kaikialla Lapissa, että poimijalla olisi realistiset mahdollisuudet saada matkastaan Thaimaaseen kotiinviemisiä. Riittää kun jostain näistä kolmesta marjasta: lakka, mustikka, puolukka sato jää heikoksi, niin poimintamatka Suomeen ei ole ollut poimijan kannalta hyvä. Tämä on normaali tilanne. Itse asiassa kaikki kolme marjaa todennäköisemmin eivät onnistu hyvin samalle alueelle.

Kaikkein eniten poimijoita kutsuvat yritykset toimivat siten, että järjestävät kyllä pääosin nämä paloviranomaisten hyväksymät majoitukset jostain päin lappia entisestä kansakoulusta, mutta poimijat käytännössä kuitenkin yöpyvät useinkin ahtaissa henkilö- ja pakettiautoissa kaukana itse varsinaisesta leiristä vailla minkäänlaisia suihku- tai WC-tiloja, kun alkuperäisen majoituspaikan lähistöltä ei löydykkään riittävästi poimittavaa. Poimijoilta peritään majoituksesta maksu myöskin näiltä vuorokausilta, vaikkeivat he ole itse asiassa majoittuneena mihinkään. Tämä ei ole hyvä niin poimijoiden kuin kerättävien tuotteiden hygienialle ja hyvinvoinnille. Myöskin poimijoiden ruokahuolto jää tällöin useinkin toteutumatta.

Aina ei ole mahdollista löytää poimijoille järkevän hintaista majoitusta niiltä alueilta joilla marjoja olisi poimittavaksi. Mikäli poimijat joutuvat yöpymään autoissaan, niin ei marjojen vastaanottoakaan voida järjestää poimijoille joka päivälle, koska poimijoiden tarkkaa sijaintia ei tiedetä, eikä keruulogistiikkakaan monesta eri paikasta onnistuisi. Näin marjoja seisotetaan pitkään lämpimässä ja niiden laatu väistämättä kärsii. Kun näitä rehti-marjoja myydään Kiinaan pilleriraaka-aineeksi, niin tämä ei ole suurikaan ongelma, mutta kun tätä samaa tavaraa käytetään myöskin ihmisravinnoksi, niin se sitä on. Täytyy muistaa, että marjat ja sienet ovat erittäin herkästi pilaantuvaa tavaraa. Mikäli niitä ei ole mahdollista käsitellä hygienisesti ja saada jäähdytettyä ja pakkaseen välittömästi poiminnasta, bakteerit, sienet ja homeet alkavat lisääntyä niissä nopeasti. Laadukkaampien marjojen tuottaminen maksaa enemmän, niin kuin parempi laatu yleensäkin.

Käyttämällä majoittamiseen ainoastaan majoitustarkoitukseen hyväksyttyjä kivijalkarakennuksia ollaan väistämättä usein tilanteessa, jossa poimijaa ei tämän takia voida sijoittaa alueelle, jossa hänellä olisi realistiset mahdollisuudet päästä kunnon ansioihin, eli kerätä marjoja noin sadan euron edestä päivässä ja maksaa majoituksesta ainoastaan 5-7€/vuorokausi. Jotkut poimijat joutuvat siten yöpymään henkilöautoissaan, joka ei ole hyvä asia.

Yritys saa tuloja majoituksesta esimerkiksi 700poimijaa * 7 euroa = 4900€/vuorokaudelta kaikilta niiltä päiviltä joina se voi majoittaa poimijoitaan omille kouluille Kainuuseen tai Lappiin.  Koko kauden ajalle tarkoittaa se tässä tapauksessa 400 000€. Mikäli yritys ei majoita poimijoitaan omiin paikkoihinsa, niin menettää se majoitustulon siltä ajalta kun poimijat on majoitettu muualle. Yrityksen intressissä ei siten ole ainoastaan sijoittaa poimijoita alueille, josta poimijat saisivat parhaat ansiot, vaan siten että se voisi liiketoiminnassaan käyttää mahdollisimman paljon omia majoitustilojaan. Tilanne on myös sama vaikka kutsuva yritys ei itse olisi majoituksen järjestäjäyritys. Sen kanssa läheisesti yhdessä toimivan alihankkijayrityksen täytyy myöskin ansaita. Alihankkijayritys on esimerkiksi investoinut kouluihin Kainuuseen. Paine majoittaa poimijoita siellä mahdolisimman paljon on myös suuri, vaikka marjasato tällä alueella ei olisikaan erityisen hyvä.

Aiesopimus velvoittaa siirtämään poimijat alueelle, josta heillä on mahdollista ansaita kunnolla poimintatyöllä. Käytännössä ei useinkaan jää muuta vaihtoehtoa kuin järjestää poimijoille liikuteltavat majoitustilat. Näin poimijat voidaan siirtää aina sadon mukaan oikeisiin paikkoihin ja poimijoilla on näin aina kuiva, lämmitettävä ja riittävän tilava paikka nukkua ja mahdollisuus huolehtia omasta henkilökohtaisesta hygieniastaan. Mobiilimajoituspaikalla on myöskin on myöskin mahdollista järjestää joka ilta kylmäkuorma-auto vastaanottamassa marjoja. Näin marjojen laatu saadaan pysymään korkeana.

Jokainen tietää minkä verran Suomessa maksaa normaalisti lyhytaikainen majoittuminen kaikilla peruspalveluilla. Useampi kymppi vuorokaudelta joka tapauksessa majoittujaa kohden. Thaimaalaiselta marjanpoimijalta yritykset voivat veloittaa kuitenkin 5-7€ / vuorokausi. Mikäli veloitettaisiin normaalin mukaan, niin poimijalle ei jäisi Suomen matkasta kotiinviemisiä. Mobiilimajoituksen takaisinmaksuaika yritykselle on pitempi kuin esimerkiksi käytöstä poistetun kansakoulun. Tämän vuoksi kaikki yritykset eivät ole olleet kiinnostuneita investoimaan mobiilimajoitukseen. Joidenkin yritysten poimijoilla riski epäonnistumiselle on muita suurempi, koska mahdollisuutta liikkua sadon perässä ei olla kaikille poimijoille kunnolla järjestetty. Esimerkiksi Kanadassa matsutake sientä keräävät ammattiliset asuvat pyörien päällä juuri sen takia, kun ei voi koskaan etukäteen tietää, missä seuraava hyvä poiminta-alue sijaitsee.

Mobiilimajoitus mahdollistaa myöskin poimijoiden sijoittamisen alueile joiden lähistöllä ei ole asutusta. Näin kantaväestö ei enää ärsyynny poimijoista jotka tulevat liian lähelle heidän talojaan.

Mobiilimajoitusta on kritisoitu siitä ja oltu huolissaan, etteikö se ei olisi kelvollinen ihmisille. Se voidaan itse asiassa tehdä tähän käyttötarkoitukseen erittäin hyvin soveltuvaksi ja paremmin varustelluksi, kuin useiden ihmisten kesäasunnot. Mikäli näillä kriitikoilla olisi todellinen tietämys ja ymmärrys asioista ja motiivina olisi ainoastaan aito huoli muiden ihmisten olosuhteista ja hyvinvoinnista, niin nostaisivat he julkisuuteen Suomalaisten varusmiesten kohtelun. Suomalaiset varusmiehet kun joutuvat todella majoittumaan alkeellisesti ja epämukavasti saaden muun muassa paleltumavammoja huonojen majoittumisolosuhteiden takia. -30C nukkumaan mennessä, ei vessaa, puhumattakaan suihkusta. Tämän ovat kokeneet jo miljoonat varusmiehet. Miksei tästä sitten olla huolissaan?