Suositusmäärät yrityksille

Yritykset joilla on seuraavat toiminnot itsellään: Pakastus, marjojen puhdistus ja  jalostus, ovat saaneet itselleen suurimman osan poimijoita tähän asti. He saavat raaka-aineensa muita jalostajayrityksiä edullisemmin. Nämä yritykset tekevät edelleen jostain syystä siitä huolimatta tappiota (Polarica, Kiantama). Hyvien marjavuosien jälkeen heidän varastoissaan on ollut vielä miljoonia kiloja marjoja vielä siinä vaiheessa kun seuraava kausi on jo alkanut. Marjoja on heiltä myyty vain sellaisille asiakkaille, jotka eivät ole omia kilpailijoita. Yli oman tarpeen menevät marjat he myyvät jalostamattomana kauas aasiaan. Mustikoita noin 2 miljoonaa kiloa vuositasolla.

Osa Suomalaisista pakastamoista ja puhdistamoista on edelleen täysin ilman omia poimijoita. Heille on aivan välttämätöntä, että on olemassa ensiostajayrityksiä omilla kutsutuilla poimijoillaan. Hyvin harvalla jalostajalla yrityksellä on omia poimijoita ja siten edullista raaka-ainelähdettä. Monet näistä yrityksistä ovat jääneet kauden jälkeen ilman marjoja tai he ovat joutuneet maksamaan marjoista reilua ylihintaa. Nämä yritykset ovat eri arvoisessa asemassa, kuin ne yritykset, joilla on omia poimijoita. Kun luonnontuotteita käyttävien yritysten kokonaislukumäärä on Suomessa noin 300kpl ja vain muutama näistä yrityksistä pääsee kuitenkin käsiksi Thaimaalaisten keräämiin marjoihin, on selvää että alalla vallitsee pahanlaatuinen epätasa-arvo.

Jos metsureita allokoitaisiin viranomaisten taholta samoin, niin tällä logikalla metsurit annettaisiin parille valitulle sahalaitoksille tai huonekalutehtaille sen sijaan, että metsurit tulisi saattaa metsäpalveluyritysten palvelukseen.

Metsäpalveluyritystä vastaa marjanpoimintaketjussa ensiostajayritys. Mikäli kutsujina toimisivat ainoastaan ensiostajayritykset ei pakastamoiden, puhdistamoiden ja jalostajien välillä vallitsisi enää epätasa-arvoa. Poimijat pärjäisivät myös paremmin, koska voisivat kerätä useampia eri luonnontuotteita ja pitemmällä aikavälillä

Nyt joillain yrityksillä on liian vahva asema. Alunperin lähdettiin väärälle polulle kun allokoitiin marjanpoimijoita vain harvoille jalostaville yrityksille ja aiheutettiin tämä epätasa-arvo. Tämä on vahingoittanut koko Suomalaista marja-alaa. Kukaan ei tällä hetkellä palvele suurinta osaa jalostavia yrityksiä kilpailukykyisellä marjan hinnalla. Moni menestystarina on jäänyt siten syntymättä. Monta uutta työpaikkaa samoin. Ideoita uusista tuotteista on varmasti ollut, mutta mahdollisuutta toteuttaa näitä ideoita kilpailukykyisesti ei. Eivät kaikki jalostajat voi ryhtyä kutsujayrityksiksi. tämä on aivan selvää.  Se tehtävä kuuluu ensiostajayritykselle, joka toimii läheisesti kutsuttujen marjanpomijoiden kanssa.

Suurlähetystössä annetaan suositus yrityksille sen poimijamäärästä seuraavalle kaudelle. Kriteerinä toimii viimeisimmän kauden poimijamäärä ja  poimijoiden mediaaninettoansioiden suuruus, jonka yritys raportoi kauden jälkeen lähetystölle. Tätä sitten muutetaan jollain prosenttiluvulla ylös tai alaspäin. Näin on toimittu nyt vuodesta 2014 lähtien. Alan käytäntöjä on neuvoteltu aina kauden päätteeksi ainoastaan niiden yritysten kanssa, joilla on jo entuudestaan ylisuuret poimijamäärät. Vähän poimijoita saaneita yrityksiä ei olla otettu mukaan aiemmin näihin neuvotteluihin. Neuvottelut on käyty suljettujen ovien takana. Tästä epätasa-arvo on aina entisestään pahentunut.

Kun poimija on vapaa myymään kenelle itse halua ja osa yrityksistä raportoi poimijan ansiot ainoastaan niistä marjoista jotka se on itse ostanut, niin ansioitten raportoinnista ei voi millään saada enää luotettavaa. On väärin käyttää arvioinnissa tietoa, jonka ei tiedä olevan luotettavaa.

Yrityksiä ei voi oikeudenmukaisesti muutoinkaan vertailla keskenään pelkästään numeroilla, sillä:

• Nettoansio ymmärretään usealla eri tavalla eri yrityksissä.
• Joillain yrityksillä on enemmän kokeneita poimijoita kuin toisella. Tämä vaikuttaa suuresti poimijan kykyyn päästä hyvään tulokseen.
• Ne yritykset jolla on 200 poimijaa on helpompi saada parempi poimijakohtainen tulos kuin niillä joilla on esimerkiksi 100 poimijaa.
• Yrityksillä on erilaiset käytännöt. Joissain yrityksissä poimijoille annetaan rahaa ja merkitään se poimijalle tuloksi, vaikka todellisuudessa poimija käyttää rahan polttoaineen ostoon ja se vähentää hänen todellista nettoansiotaan.
• Myös muita asioita ilmoitetaan lisäksi eri tavoin.
• Toiset ovat rehellisimpiä kuin toiset. Raporteissa annettu tieto ei ole aina totuudenmukaista. Nyt kun kriteerinä poimijamäärään toimii nettoansio, niin moni tekee vilpillisen ilmoitukseen. Poimijat myös kertovat hyvin kirjavia tarinoita ansiostaan. Joskus totta ja joskus ei.
• Toisilla on etu sen vuoksi kun saadaan suuruuden takia yksikkökustannukset toisia alemmas.
• Joillain yrityksillä majoituksista ja autoista perittävä päiväveloitus on korkeampi kuin toisilla, mikä mahdollistaa korkeamman hinnan poimijan myymistä marjoista. Tällä estetään poimijoiden ulosmyyntiä.
• Joissain yrityksissä vallitsee pelon ilmapiiri. Koordinaattorit uhkailevat poimijoita kaikenlaisilla sanktioilla, mikäli myyvät muille. Joissin yrityksissä poimijoille kerrotaan avoimesti, että voivat myydä itse valitsemalleen taholle.
• Jollain käy hyvä tuuri jonain vuonna sadon suhteen. Toisella taas huono tuuri. Ei voi koskaan etukäteen tietää mihin päin Suomea tulee hyvä sato.
• Majoituksen suhteen voi käydä hyvä tai huono tuuri. Jossain päin on realistista poimia 20kg/päivä, jossain 80kg/päivä. Kilpailijayritykset saattavat estää pääsyä "omalle alueelleen" monin eri keinoin.
• Jossain yrityksissä poimijalle annetaan mahdollisuus valita mahdollisista majoituspaikoista, jossain taas ei.
• Joissain tapauksissa "kunnan isät" suosivat majoituksen järjestämisessä kavereittensa firmoja.
• Jossain yrityksissä kynnys lähteä siirtämään poimijoita on korkea, jossain matala.
• Jotkut yritykset ovat mukana rahan lainaamisessa poimijoille. Poimijat ovat siten tästä tahosta riipuvaisia ja heidän puheet kutsujasta ovat sen vuoksi myöskin sen mukaisia. Rahan lainaamisessa yritys voi myös tehdä itse tilin
• Jotkut yritykset maksavat poimijoille vasta kuukausien kuluttua marjoista. Näin yritys saa poimijat rahoittamaan omaa toimintaansa ja vielä kaiken lisäksi 0 korolla. Poimija ei myöskään uskalla lähteä arvostelemaan yritystä ulkopuolelle, kun pelkää jäävänsä ilman rahoja.
• Jossain yrityksissä on käytetty laitonta tukiorganisaatiota esimerkiksi marjapaikkojen etsintään, jossain taas ei.
• Verrataan ainoastaan kutsujayritysten hintoja, ei laatua, eikä saatua palvelua. Rahalle saa vastinetta eri tavoin eri yrityksissä.
• Jotkut saavat kutsujalta valmiiksi tehdyn ruoan. Jotkut poimijat taasen joutuvat kokkaamaan itse kutsujan antamista raaka-aineista.
• Joillain on majoitusvaihtoehtoja muita enemmän poimijoille tarjottavaksi kuin toisilla. Näin poimijan riskiä pienennetään epäonnistumiseen, sillä poimija voi siirtyä saman tien tarvittaessa parempaan paikkaan.
• Jossain autohuolto tehdään kentälle ilmaiseksi ja tehokkaasti, jossain tapauksissa poimijat joutuvat odotelemaan pitkiä aikoja apua ja avusta peritään poimijalta korvausta.
• Joissain yrityksissä poimijat joutuvat yrityksen heikon palvelutason vuoksi viettämään rokulipäiviä, kun esimerkiksi ei ole antaa heti ehjää autoa rikkoutuneen tilalle.
• Joissain yrityksissä polttoaine tuodaan leiriin poimijoille, joissain poimijat joutuvat ajamaan itse aina tankille ja tankkaamaan omalla rahalla.
• Jotkut yritykset ostavat useita eri luonnontuotteita, jotkut taasen vaan harvoja
• Poimijat saavat jossain tapauksissa itse päättää aikatauluistaan. Joissain taas eivät
• Jotkut yritykset kertovat poimijoille heidän oikeuksistaan. Jotkut taas eivät kerro.
• Jotkut poimijat pitävät vapaapäiviä omasta halustaan.
• Jotkut poimijat eivät omasta tahdostaan poimi aivan kauden loppuun saakka, vaan tyytyvät vähempään.
• Joillekin yrityksille järjestetään mahdollisuus palautepalaveriin asioiden selittämiseksi. Toisille taas ei.

Pelkkien numeroiden perusteella yrityksiä ei voi siten millään laittaa järjestykseen ja sen perusteella päättää montako poimijaa seuraavaksi vuodeksi kullekin yritykselle. Suositusmäärät tulisi asettaa niin, että yritykset olisivat keskenään yhdenvertaisessa asemassa. Se yritys kuka tarjoaa poimijalle parhaat edellytykset onnistumiselle tulisi olla etusijalla. Ei se joka esittää parhaat numerot.

On väärin että pienellä poimijamäärällä olevat yritykset eivät voi käytännössä saada optiimaalista poimijamäärää seuraavaksi kaudeksi kuin vaan hyvällä tuurilla. Kaikki yritykset tulisi olla lähtökohtaisesti samanarvoisessa asemassa. Nyt tilanne ei ole tämä. Tätä voisi verrata tilanteeseen että esimerkiksi toisella jääkiekkojoukkueella olisi 3 kenttäpelaajaa ja toisella 5 pelaajaa. Kenttäpelaajia luvataan lisää, jos vaan ensin voittaa viidellä kenttäpelaajalla pelaavan joukkueen.

Alalla on yrityksiä joilla on ainostaan mahdollisuus majoittaa kutsumansa poimijat yhdelle ainoalle alueelle. Alalla on myös yrityksiä, jotka ovat investoineet systeemiin ja myöskin maksaneet siitä moninkertaisesti, jolla yrityksen kaikki poimijat voidaan siirtää useammalle eri alueelle aina sadon mukaan. Siitä huolimatta suositusluvut ovat näille yrityksille samaa luokkaa.

Poimijamääriä eri yrityksille täytyisi jakaa toisenlaisella kriteerillä. Tulisi arvioida sitä, että mitkä mahdollisuudet poimijalla on todellisuudessa pärjätä Suomessa. Esittämällä poimijalle kauden jälkeen kysymyksiä voitaisiin selvittää, miten hyvin yritys on onnistunut tarjoamaan poimijalle ansaintamahdollisuudet:

1. Oliko majoituksesi järjestetty sinne alueelle jonne alun perin halusit mennä?
2. Mikäli toivomassasi majoituspaikassa ei ollut hyvää marjasatoa, mitä sitten teitte?
3. Oliko sinulla joka hetki auto käytettävänäsi?
4. Oliko sinulla koko poimintakauden mahdollisuus tehdä poimintatyötä. Jos ei ollut, niin miksi ei?
5. Saitko olla Suomessa sen ajan kuin mitä halusit siellä olla?
6. Mitä luonnontuotteita sinun oli kutsujayrityksellesi mahdollista myydä?
7. Rajoittiko kutsujayritys mielestäsi jollain tavoin sinun mahdollisuuttasi ansaita poimintatyöllä?
8. Onko kutsujayrityksellä mahdollista sijoittaa kaikki kutsumansa poimijat minne päin Suomea hyvänsä?

Suunnitelma seuraavaksi kaudeksi tulisi olla tärkein kriteeri suositusmäärälle. Nykyisessä esiselvityslomakkeessa ei selvitetä, miten yritys on varautunut eri tilanteisiin. Mitä tarkkaan ottaen esimerkiksi tehdään jos marjasato ei ole hyvä ensisijaisen majapaikan lähistöllä. Mitkä ovat varamajoituspaikat numero 2. ja 3. tälle ryhmälle.

Aivan olellista on selvittää yrityksiltä ennakkoselvityksessä, miten paljon on investoitu poimijoiden suuntaan:

1. Miten paljon yritys on varannut poimijoille yhteensä petipaikkoja ja minne
2. Mitä ajoneuvoja ja minkä verran yrityksellä on varattu poimijoille
3. Mitä luonnontuotteita yritys on valmis ostamaan poimijoilta