Virheviesti

  • Deprecated function: implode(): Passing glue string after array is deprecated. Swap the parameters funktiossa drupal_get_feeds() (rivi 394 tiedostossa /www/htdocs/w012ab41/includes/common.inc).
  • Deprecated function: The each() function is deprecated. This message will be suppressed on further calls funktiossa menu_set_active_trail() (rivi 2394 tiedostossa /www/htdocs/w012ab41/includes/menu.inc).

Poimija itse

Poimijoiden oma tahto ja toivomukset

Valitettavasti tätä ei olla juurikaan selvitetty tähän astisissa selvityksissä. Tämä koko asia on nyt mennyt joissain foorumeissa politikoinniksi sen sijaan.

Jotkut länsimaalaiset ihmiset kuvittelevat ja luulevat tietävän mikä Thaimaalaisille olisi hyvä täällä. Useinkaan kuvitelmat ja luulot eivät ole sama asia kuin mitä Thaimaalaiset itse kaipaavat ja haluavat ja kuinka asioita on ylipäätänsä mahdollista tehdä. Thaimaalaisten kanssa vuosia yhdessä eläneetkään eivät aina oikein ymmärrä heidän tapaansa ajatella ja toimia. Olemme eri kulttuurista. Idealistit, jotka eivät tunne koilisthaimaalaisia ihmisiä, eivätkä ymmärrä myöskään, kuinka Suomi ja myöskin Suomalaiset joutuvat tänä päivänä toimimaan kansainvälisessä markkinataloudessa, kertovat isoon äneen julkisuuteen, miten tämä toiminta on väärää.

Thaimaalaismaanviljeliä ei ole käynyt peruskoulun jälkeen yleensä mitään kouluja. Hänelle arki on sitä, että noustaan aamulla aikaisin ja tehdään päivä fyysistä työtä. Tähän nämä ihmiset ovat tottuneet ja oppineet pienestä pitäen. Tyypillinen länsimaalainen ihminen on taas tottunut pienestä pitäen istumaan päivät ja tuntee olonsa hyvin vieraaksi jos joutuu tekemään fyysistä sitkeyttä vaativaa työtä. Toimeentulo järjestyy aina muutoinkin joka tapauksessa. Siitä ei tarvitse itse kantaa vastuuta. Näistä syistä marjanpoiminta ei häneltä onnistu samalla tavoin kun se onnistuu Thaimaalaismaanviljelijältä. Jos yrittää poimia keskimäärin 70kg marjoja päivässä yli kahden kuukauden ajan, niin alkaa ymmärtää, että tästähän tämä varmasti juuri johtuu. Poimimalla näin yli 4 tonnia marjoja, saa tästä bruttona noin 6 tuhatta euroa. Tämä Thaimaalaismaanviljelijältä onnistuu, jos se mahdollisuus vaan hänelle suodaan.

Suomalaisten kateus on myös yksi voimakkaasti mielipiteisiin kirvoittava seikka. Kun ei itse saa jotain, niin ei muidenkaan tulisi saada. Tämä on useinkin taustalla, kun marjanpoiminnasta aletaan keskustelemaan.

Thaimaalaiset poimijat eivät myöskään kerro toisilleen hyviä marjapaikkoja, vaan koettavat visusti pitää ne salassa muilta Thaimaalaisilta. Eräs yrittäjä väittää, että Thaimaalaiset neuvoisivat maamiehiään puhelimitse hyville paikoille. Tämä ei kuitenkaan pidä lainkaan paikkaansa.

Thaimaalaisten omat valinnat

Moni on nähnyt kun Thaimaalainen marjanpoimija on syksyllä ulkona shortseissa ja sandaaleissa, kun on käymässä paikallisessa S-marketissa hakemassa vaikkapa keksipakkauksen. Jotkut Suomalaiset saattavat sitten tulla marjanpoimijaleiriin ja tuoda keräämällä lahjoitettuja vaatteita ajatellen että näillä ihmisillä ei ole vara edes vaatteisiin. Poimijat ottavat lahjoitukset mielihyvin vastaan, kun kerran ilmaiseksi jotain annetaan. Seuraavana päivänä sama poimija  kaveri kävelee kuitenkin edelleen shortseissa ja sandaaleissa ulkona, vaikka sai edellisenä päivänä kassillisen lämpimiä vaatteita. Miehellä on matkalaikussaan muutoinkin riittävästi vaatteita, ei vaan halua pukea niitä päälleen käydessään ulkona. Thaimaalainen vaimoni sanoi minulle että ”This is their nature”, kun ihmettelen joskus itsekin poimijoiden vaatetusta. Tätä vaan eivät kylän tädit tiedä. Seuraavan viikon paikallisessa sanomalehdessä onkin sitten juttu, miten Pirkko ja Salme paikallisesta seurakunnasta kävivät lahjoittamassa Thaimaalaisille marjanpoimijoille vaatteita, kun näyttivät olevan siellä niin kylmissään. Ruokaakin olivat heille sinne vielä vieneet, kun ovat varmaan vielä lisäksi siellä nälissään. Tämän tyyppisiä lehtijuttuja on normaalisti joka syksy ja tällä tavoin sitten luodaan ihmisille mielikuvia, että mikä on arki Thaimaalaisilla marjanpoimijoilla Suomessa ja miten huonosti kutsujayritykset pitävät heistä huolen.

Mitä mahdollisuuksia saada perheellensä tuloja on Thaimaalaisella perheellä koilisthaimaasta?

Jotkut lähtevät siirtotyöläisiksi eri maihin. Jotkut lähettävät tyttärensä Pattayalle ansaitsemaan. Tämä on valitettavan yleistä. Pattayalla on tuhansia tyttöjä myymässä itseään. Heiltä jos kysyy, että miksi näin teet, niin vastaavat että ei ole muuta vaihtoehtoa, että voisi ansaita perheelleen rahaa. Onhan Suomeen isän tai veljen marjanpoimijaksi lähteminen kuitenkin parempi vaihtoehto. Osa tienesteistä lähetetään äidille kotiin. Tämä on perinteinen Thaimaalainen tapa. Lapset auttavat vanhempiaan taloudellisesti heti kun tulevat siihen ikään että voivat aloittaa työskentelyn.

Lähes kaikki poimijat tulevat ansaitsemaan mahdollisimman paljon ja tekevät sen takia pitkää päivää. Jos reissusta jää kotiin viemisiä, ei karut olosuhteetkaan useimpia haittaa. Jos olisi luksusta, niin eivät nettotulotkaan voisi olla niin hyvät. Suurin osa poimijoista ajattelee asian näin.

Joukossa on myös tulijoita jotka ovat täällä enemmän tai vähemmän turisteina. Heille riittää vähempikin tulo. He haluavat viettää enemmän aikaa rentoutuen Suomessa ja ainoastaan rahoittaa matkansa marjoja poimien. Kun tänne tullaan turistiviisumilla, niin onhan heillä luonnollisesti oikeuskin tähän

Luonnonmarjojen poiminnasta ei tulla koskaan saamaan siistin sisätyön kaltaista toimintaa, vaan se tulee aina olemaan jollain tavoin karua luonteeltaan. Ollaan tekemisissä villin luonnon kanssa ja tämä on asia mikä täytyy tunnustaa tosiasiaksi. On petos väittää jotain muuta.

Mikäli poimintatyö olisi helppoa rahaa tuntitöinä, niin ei täällä olisi Thaimaalaisia marjanpoimijoita. Suomalaiset jotka ovat käyneet lomalla Thaimaassa ovat olleet tekemisissä Thaimaan eteläossa asuvien Thaimaalaisten kanssa. Lähes kaikki marjanpoimijat tulevat koilisthaimaasta. He ovat hyvin pienellä toimeentulevia maanviljelijöitä. Nämä ihmiset ovat tottuneet tekemään raskasta fyysistä työtä pienestä pitäen.

Poimijat ajavat erittäin pitkiäkin matkoja marjapaikkoja etsien. 200-300km päivässä ei ole mitenkään epätavallisen paljon. Tätä on vaikea ensin uskoa, mutta näin he toimivat.

Toisinaan on myös vaikea ymmärtää thaimaalaista käyttäytymistä. Esimerkiksi sitä, että osa poimijoista haluaakin lähteä kotiin kesken kauden paria viikkoa ennen varsinaista kotiinlähtöä. Kun tämä henkilö on ryhmän johtaja, seuraavat hänen ryhmänsä jäsenet tätä johtajaa ikään kuin tämän miehen tahto olisi sama kuin heidän oma tahtonsa.

Kun tämä henkilö lakkaa poimimasta, niin lakkaavat myös muut hänen ryhmänsä ihmiset poimimisen.  Farang kulttuuri on joskus aika lailla erilaista kuin Thaimaalaisten kulttuuri.

Mielenkiintoista on että useinkin on käynyt niin, että ne poimijat jotka saivat kauden aikana hyvän tilin kertovat että kaikki on muutoinkin ollut OK. Ne poimijat, jotka eivät oikein pärjänneet, ovat sitä mieltä että majoitus ja ruoka mitä tarjottiin ei ollut hyvä. Poimijat olivat kuitenkin samassa majoituksessa syöden samaa ruokaa.

Kyselyjen perusteelle voi varmasti sanoa, että lähes kaikille poimijoista raha on tärkein motiivi. Tänne tullaan yksinkertaisesti ansaitsemaan rahaa poimimalla luonnontuotteita. Kaikki poimijat sanovat tätä samaa. Suomessa on helpompi ansaita metsästä rahaa, kuin Thaimaassa taasen pellolta. Useimmat poimijat ovat myös valmiita tekemään kovasti töitä tämän eteen. Suomessa tulot pyritään maksimoimaan ja kulut toivotaan  minimaalisiksi. Ihmisten perustarpeet täytyy luonnollisesti pystyä myös tyydyttämään. Muut asiat ovat sivuseikkoja. Kun nämä ihmiset haluavat viettää vapa-aikaa, se vietetään kotona Thaimaassa, koska elämä siellä on kustannustasoltaan aivan eri luokkaa kuin Suomessa.

Useinkaan ensikertalaiset eivät saa kerättyä kokemattomuuttaan niin paljon marjoja, että kotiinviemisiä niistä marjarahoista paljoa jäisi. Osa näistä poimijoista haluaa ensimmäisen vuoden jälkeen tulla uudestaan, kun osaavat työn paremmin. Osa huomaa, että marjanpoiminta ei ole välttämättä heidän juttunsa ja jäävät seuraavaksi vuodeksi kotiin.

Heikomman kauden jälkeen kun kysyy poimijalta, joka on ollut useana vuonna poimimassa, että mitä hän ajattelee tästä kaudesta, olen saanut vastauksen, että tämä vuosi oli heikompi, mutta seuraava vuosihan voi olla taas parempi. Joskus luonto antaa ja joskus taas ei. Maanviljeliän on helppo ymmärtää tämä.

Poimijat itse toivovat, että heillä olisi mahdollisuus poimia mahdollisimman montaa eriä luonnontuotetta eli marjaa ja sientä  ja että heidän majoituksensa olisi järjestetty niin, että ajomatkat eivät venyisi liian pitkiksi.